keskiviikkona, helmikuuta 29, 2012

Naantalin sossula kuumeni


Kun televisio tulee pöyhimään paikan päälle ongelmia, jotka haluttaisiin vaieta, on lopputulos aina kiinnostava. Parhaimmillaan television tarjoama julkisuus käynnistää prosessin, jolle ei näy loppua. 

Toivottavasti niin on käynyt nyt Naantalissa.

Ainakin Lounais-Suomen aluehallintovirasto alkoi tutkia Naantalin toimien laillisuutta.

Naantalin kaupungin sosiaalivirasto on kokenut julkisuuden paineen ja toimittaja Mats Dumellin esittämien tietojen aiheuttaman yleisen ärtymyksen. Suuren yleisön tuntema suru ja hämmennys ovat olleet hyvin oikeutettuja. On sietämätöntä, että pikku virkamiehet tunkevat itsensä ihmisten elämään ja räjäyttävät sen palasiksi. 

Lastensuojelulle perheen elämä on muovailuvahaa, jota voi pyöritellä haluamaansa muotoon.

Sosiaalitantat (sukupuoleen katsomatta, Naantalissa on Iiro-niminen tanttakin) höseltävät siellä, missä heidän ei pitäisi. Voi ihmetellä, miten käy heidän, jotka oikeasti heidän apuaan ja aikaansa tarvitsisivat! Palkallista työaikaa ollaan valmiit haaskaamaan ihan joutavaan.

Silminnäkijä-ohjelma on ollut hyvin kiusallinen kokemus Naantalin kaupungille. Olen saanut asiasta tietoja (kiitos niistä!).

Jo ennen ohjelman esittämistä Naantalin sosiaalivirkamiehet alkoivat reagoida hermostuneesti. Ohjelman lähetyspäivänä (8.2.2012) sosiaalivirastossa oli ollut latautunut tunnelma – olihan toimittaja Dumell haastatellut monia sosiaalipsykopaatteja, ei kun siis -byrokraattejakin. 

Lisäksi paikalliset lehdet oli kertoneet kyseisenä päivänä, että illalla lähetettävässä Silminnäkijä-ohjelmassa ruoditaan Naantalin lastensuojelua ja hämmentäviä lasten huostaanottoja.

Sosiaalibyrokraatit olivat alkaneet tuntea kuumotusta takapuolessaan. He tiesivät, ettei tv-ohjelmassa kiiteltäisi heitä.

Kaupungin tärkeimmät sosiaalibyrokraatit olivat ahtautuneet kyseisenä päivänä  samaan huoneeseen. Huoneesta oli kuulunut meteli jo kauas käytävälle. Sosiaaliosastossa liikkuneet kaupunkilaiset olivat hämmästelleet erikoista levottomuutta. Paikalla metelöimässä oli ollut ainakin perusturvajohtaja Iiro Pöyhönen – josta muuten aivan erityisesti on kantautunut tietoja Silminnäkijä-ohjelman jälkeen.

Mielestäni asiat ovat Naantalin sosiaalihallinnossa tosi kurjassa mallissa, jos johtaja itse antaa ymmärtää olevansa vielä hölmömpi kuin alaisensa. Silloin ei voi alaisiltakaan odottaa kovin kummoista.
Vain julkisuus tuo jonkinlaista tasapuolisuutta ihmisten asioiden hoitoon – niin järkyttävältä kuin se kuulostaakin. Ja se julkisuus näyttää olevan kirpeää byrokraattien mielestä! Hyvä niin.

Perusturvajohtaja Iiro Pöyhönen on suuttunut eräälle seurakunnan työntenkijälle, joka on puhunut Juha-isän puolesta. Pöyhönen kärsii siitä, että jotkut ovat uskaltaneet arvostella hänen kunnianarvoisaa virastoaan. Hän oli kiirehtinyt antamaan tälle seurakunnan työntekijälle porttikiellon Naantalin kaupungin tiloihin. Porttikiellon kestoksi hän määräsi puoli vuotta.

Myöhemmin hän oli lieventänyt rangaistustaan siten, että seurakunnan työntekijä ei saa olla tekemisissä kaupungin työntekijöiden kanssa (puoleen vuoteen).

Nähtävästi Pöyhönen haluaa eristää seurakunnan sosiaalitantoista. Hänen voimantuntonsa on lievästi sanottuna... turvonnut.

Uskon, että Naantalin kaupunginkin henkilöstössä on paljon ihmisiä, joka kauhistelevat sosiaalitoimen puuhia.

Minä olen jo ehtinyt ääneen hämmästellä sitä, kuinka televisio-ohjelmassa esiintynyt diakoni ryhtyi pyöristämään sanojaan. Hän selvästi koetti tasapainotella siten, ettei olisi tullut ärsyttäneeksi ketään. Pidin sitä hengettömänä neutraaliutena.

En hämmästele enää. Naantalin sosiaalibyrokraattien (ja itse johtajan!) hermostunut tapa reagoida lienee yleisemminkin tiedossa.


Iiro Pöyhönen koetti Silminnäkijässä puhua hienosti. Hän halusi kuulostaa fiksulta ja objektiiviselta. Hän antoi analyysinsä siitä, miksi huostaanotot ovat nostattaneet vastalauseita ja suurta hämmästystä. Pöyhösen mukaan ihmiset tahtovat riidellä siksi, koska maailma on juridisoitunut. Ihmiset käyvät läpi viranomaisten toimintaa juridisista näkökulmista.

Jaa-a. Enpä usko, että syy on pelkästään tuo. Nimittäin, mitä juridisoituneempaa hallinto on, sitä epätoivoisemmassa asemassa kansalainen on. Viranomaisten käyttämät lakipykälät kirjoitetaan hallintobyrokraattien tarpeisiin. Kunnallinen lastensuojelu on siitä erittäin hyvä esimerkki. 
Pöyhösen pitää harjoittaa parempaa itsetutkiskelua ja tajuta, että perheet ja heidän läheisensä ovat olleet suunnattoman järkyttyneitä siitä, että heidän elämänsä ja perusturvallisuutensa on asetettu vakavaan vaaraan.


Lounais-Suomen aluehallintoviraston ylitarkastajat Oona Ylönen ja Pirkko Pakkala  ovat pyytäneet Silminnäkijä-ohjelman jälkeen Naantalilta selvitystä siitä, kuinka epäpäteviä kaupungin sosiaalityöntekijät ovatkaan. Esimerkiksi huostaanotetun lapsen ja ylipäätänsä lapsen oman lastensuojelun sosiaalityöntekijän täytyy lain mukaan olla pätevä.



Olen kuullut erään kuntia edustavan asiantuntijan todenneen muutama päivä sitten, että aluehallintovirastot ovat nyt heräämässä laajemminkin. Huostaanottovimma on johtanut siihen, että lastenkotibisnes on turvonnut muodottomaksi.

Kirjoitan samaisesta aiheesta myös Uuden Suomen blogissa.

Ei kommentteja: