sunnuntaina, helmikuuta 26, 2012

Sosiaalipoliisi perhetyöntekijä


Kirjoitan vielä Silminnäkijä-dokumentista Huostaanotettu bisnes (tv-2, 8.2.2012). Ohjelma tarjosi paljon sytykkeitä ajatteluun heille, jotka ovat seuranneet kunnallisen lastensuojelun kehitystä.

Dokumentissa esiintynyt Juha on järkyttynyt siitä, että tytärkin vietiin, vaikka hän oli isänä pitkään työskennellyt yhteistyössä Naantalin kaupungin lastensuojelun avohuollon kanssa. Naantalin kaupunki ehti antaa Juhalle pitkään perhetyötä, jossa perhetyöntekijä tulee kotiin ja seurustelee lapsen kanssa.

Perhetyö on oikeasti vain silmänlumetta, ei sillä oikeasti läheskään aina ketään auteta, mutta voihan sillä jokin viihdearvo olla.

Perhetyöntekijä on sosiaalipoliisi. Lastensuojelun sosiaalitantat seuraavat ja mittaavat perhetyön avulla sitä, että perhe (eli se osa perheestä, mikä siitä on enää lastensuojelun riehumisen jälkeen jäljellä) on suostuvainen kaikkeen, mitä tantat sattuvat haluamaan. Perhetyöntekijä raportoi sosiaalityöntekijälle, joten perhettä vahditaan ja ”ohjataan” sekä virastossa että kotikäynneillä. 

Perhetyöntekijä tekee usein perheistä kirjauksia, jotka saavat olla lennokkaitakin.

Usean huostaanoton perustana ovat perhetyöntekijän railakkaat väitteet. Niitä hallinto-oikeus käyttää sitten todisteena perhettä vastaan, kun se antaa tuomionsa huostaanotossa. 

Perhetyöntekijä on tarpeeton ja vahingollinen ammattikunta. Ammatin ei olisi koskaan pitänyt antaa syntyä Suomeen. Perhetyöntekijöillä lähdettiin korvaamaan kodinhoitajia (tätä ei myönnetä ääneen). 

Selvennykseksi on sanottava, että perhetyöntekijä ei tee mitään kodinhoidollisia töitä perheissä. Ei vähäisimpiäkään. Tätä kuntien lastensuojelu ei muista mainita, kun julkisuudessa puhutaan hymistellen näistä avohuollon tukitoimista. 

Äidit ja isät siivoavat kotinsa edustuskuntoon, kun he tietävät, että perhetyöntekijä on tulossa. Muuten perhetyöntekijä kirjaa, että kynnysmatolla oli rapaa.

Sosiaalityöntekijä määrää perheelle perhetyötä usein siinä vaiheessa, kun hän jo suunnittelee lapsen huostaanottamista.

Perhetyötä käytetään pohjustamaan huostaanottoa, ei estämään sitä, kuten avohuollon tukitoimen kuuluisi lain mukaan tehdä.

Juha: ”Tukitoimia oli, alkujansa kuutena päivänä viikossa, sit se meni tuota… viiteen, neljään, kolmeen, kahteen ja yhteen kertaa viikossa. Ja kesällä se meni sitten joka toiseen viikkoon. Et nää tukitoimet eli perhetyötä tunnin-puolitoista per viikko tai per käynti, ja sit tehdään tämmönen!”

Kaksivuotias tytär napattiin kiireellisesti huostaan ja kyyditettiin perhekotiin. Vaikuttaa siltä, että jossain yksityisessä perhekodissa oli vapautunut paikka, johon piti löytää mukava lapsi. Ja löytyihän se. Perhekoti on takuulla tyytyväinen. 

Perhekoti eri asia kuin sijaisperhe. Ammatillinen perhekoti on laitosmainen paikka, jossa jokaisesta vuorokaudesta kirjoitetaan suolainen lasku. 

Ohjelmassa kerrotun tiedon mukaan vuorokausi perhekodissa maksoi keskimäärin 158 euroa vuonna 2010. Siis keskimäärin. Alalla on monentasoista laskuttajaa.

Naantalin kaupungin täytyy varmasti maksaa enemmän, koska Juhan lapsi on pieni, vasta pari-kolmevuotias.

Ruoskin perhetyötä myös US-blogissa.  

Ei kommentteja: