torstaina, maaliskuuta 15, 2012

Lasten pitää saada tupakoida!

On hyvä, että lapset tupakoivat. 

Kun kotikunnan lastensuojelu pelastaa lapsen ja pakottaa hänet lastenkotiin, saa lapsi aloittaa tupakoinnin. Lasten- ja nuorisokodeissa aikuiset nimittäin yhä edelleen ihmettelevät sitä, että saavatko he puuttua lapsen tupakointiin.

Nämä ammattilaisaikuiset pohtivat myös sitä, millä keinoilla tupakointiin olisi soveliasta puuttua.

Voi herttinen sentään!

Sosiaalitanttojen Sosiaalitieto-lehdessä (2/2012) on aukeaman verran tällaista pohdintaa. Asiantuntijapuheenvuoron on kirjoittanut Tapio Räty, joka on eräs lastensuojelun tärkeimmistä juristiviranomaisista.

Räty toteaa heti ensimmäisessä virkkeessä, että oikeastaan vain laitos voi takavarikoida tupakat; muut lastensuojelun sijaishuoltomuodot saavat suurin piirtein ihmetellä vieressä ja katsoa, kun alaikäinen kiskoo norttia.
Jotain on pahasti vialla lastensuojelulaissa ja yleensä koko sen mikrokosmoksen ajattelutavassa, jonne lapsi pelastetaan.
Mielestäni on ensiksikin erittäin hämmästyttävää, että tanttojen ja sankarillisten sosiaalibyrokraattien elämä menee tällaisten asioiden pohtimisessa. On näköjään aivan luvallista alkaa tuhlata aikaa (ja lasten elämää) käytännössä sen puntarointiin, että saako alaikäinen tupakoida.

Annan tässä nopean vastauksen kaikille sosiaaliasiantuntijoille: ei saa.
Rädyn kirjoituksesta voi vetää sellaisen johtopäätöksen, että aikuisten kasvattajien moraalinen velttous pääsee oikein kukoistamaan, kun lapsi on sijoitettuna sijaisperheeseen, toisin sanoen siis muualle kuin laitokseen.

Räty kirjoittaa:

"Lastensuojelulain mukaisia rajoituksia voidaan soveltaa sijaishuollossa olevaan lapseen vain silloin, kun lapsi on sijoitettu lastensuojelulaitokseen. Rajoitustoimenpiteitä ei voida soveltaa perhehoidossa tai silloin, kun lapsen sijaishuolto on järjestetty muulla lapsen tarpeiden edellyttämällä tavalla siis muualla kuin lastensuojelulaitoksessa. ”
Lastensuojelulaki (65 §) antaa mahdollisuuden aineiden ja esineiden haltuunottoon. Rädyn mukaan laitoksen haltuun on otettava lapsen hallussa olevat päihtymistarkoituksessa käytettävät aineet. Laitoksen pitää ottaa haltuunsa myös sellaiset lapsella olevat aineet tai esineet, jotka on tarkoitettu lapsen itsensä tai toisen henkilön vahingoittamiseen.
Tähän kunnon sosiaalibyrokraatti onkin järjestänyt itselleen tilaisuuden alkaa pohtia sitä, onko tupakka päihde vai ei.
Räty toteaakin:

”Säännös ei sanamuotonsa mukaan sinänsä oikeuta ottamaan laitoksen haltuun esimerkiksi tupakkavalmisteita.”
Lastensuojelu on todellista aikuisten bisnestä, heidän omien intressiensä suojelemista. Se näkyy myös tässä, kun lastensuojelulaitos kieltää lapselta tupakoinnin. Laitoksen selkein virallinen motiivi on nimittäin kieltää se siksi, että se haittaa sijaishuollon järjestämistä ja laitoksen yleistä järjestystä. Kun lapsi on tuotu sisälle koneistoon, on hänen oma terveytensä se vähäisin peruste nyhtää sätkät suusta.
Räty luo hiukan lohtua tämän synkeään maailmaan:
”Selvää on, että jos kysymys on hyvin pienestä lapsesta, tupakkavalmisteiden haltuunotto voi perustua normaaleihin kotikasvatussääntöihin.”
Jep. Sosiaalibyroktia tunnustaa, että kotikasvatuksellakin on yhä jonkinlaista auktoriteettia.
Räty jatkaa:
”Epäselvää kuitenkin on, voidaanko sijoitetulta lapselta ottaa hänen hallussaan olevia tupakkatuotteita. Yhtä epäselvää on se, voiko laitos hävittää ne.”
Onkohan Suomessa paljonkin tällaista lainsäädäntöä, joita ei ole edes haluttu rakentaa ongelmien ratkaisuvälineeksi? Että aikuiset viitsivätkin säätää tällaista joutavanpäiväistä, jonka pyörittelystä byrokraatti saa paljon iloa työpäiväänsä.
Jos lastensuojelu ei halua suojata lapsia tupakoinnilta, niin tupakkalaki sitä edes hiukan tahtoo:
”Tupakkalain 12 §:n mukaan laitoksella on kuitenkin velvollisuus kieltää tupakointi laitoksen tiloissa sekä lapsille tarkoitetuilla ulkoilualueilla. Lisäksi tupakkalain 11 § kieltää tupakkatuotteiden hallussapidon alle 18-vuotiaalta henkilöltä. Nämä säännökset eivät kuitenkaan oikeuta ottamaan tupakkavalmisteita laitoksen haltuun.”
Tavallisissa perheissä tupakoinnin kieltäminen huomattavasti yksinkertaisempaa byrokratiaa.
Ollaan siis harmaalla alueella, kun lastensuojelun työntekijä estää lasta tupakoimasta. Siksihän Tapio Räty on ryhtynyt kirjoittamaan lehden Juristin nurkkaus –osastoon tupakkaharrasteista.
Mutta jos laitoksen työntekijä sitten ottaa kuin ottaakin lapset tupakat pois, hänen on viipymättä kerrottava siitä laitoksen johtajalle. Johtajan täytyy väkertää haltuunotosta muutoksenhakukelpoinen (eli valituskelpoinen, valitusosoite on hallinto-oikeus!) päätös, jos omaisuutta ei haltuunoton jälkeen palauteta lapselle tai tämän huoltajalle.

Räty kirjoittaa:

”Se on annettava tiedoksi valitusosoituksin varustettuna 12 vuotta täyttäneelle lapselle ja hänen huoltajalleen sekä lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle.” 

Lastensuojelulaitoksessa siis 12-vuotias on jo riittävän aikuinen siinä mielessä, että hän on jo kyennyt rakentamaan näkemyksiä omasta päihteiden käytöstään. Niin, Suomessa lasten halutaan aikuistuvan pikanopeudella, mutta lastensuojelulaitoksessa eläminen näyttää lyhentävän lapsuutta tehokkaimmin.

Jos jo lasten tupakoinnista on saatu kyhättyä näin merkillisen vaikea viranomaisongelma, niin mitähän ne todella isot hallintokoneiston ongelmat ovatkaan?
Meillä on Suomessa valtava sijaishuollon hallintobyrokratia ja pulskat sijaishuollon markkinat. Lasten sijoittaminen kodin ulkopuolelle maksoi viime vuonna jo 700 miljoonaa euroa. Se on yhtä paljon kuin poliisitoimi. Silti meillä lastensuojelun asiantuntijat ovat yhä jääneet miettimään sitä, saako lapsi polttaa tupakkaa.
Les Droits des Non-fumeurs (The Rights of Non-smokers)

Sanonko vielä kerran? – No annan tulla vielä kertaalleen: ei saa.
Lastensuojelulaki ja mahtava vankileirien-,  anteeksi: lastenkotien saaristo ei pysty suojaamaan lasta edes tupakoinnilta. Kyseessä onkin lainsäädäntö, jonka avulla viholliskuvia maalataan ihmisistä, kanssaeläjistä. Suomalaisista perheistä. Oikeasti uhkaavia ilmiöitä ei tarvitse tunnistaa.

Riittää, että syyllistää ja psykologisoi toisia ihmisiä, asioista ei ole tarpeen puhua.


Olen kirjoittanut tästä aiheesta myös US-blogissani. (Sitä ei ole vielä sensuroitu pois. Katso edellinen blogiteksti. Uusi Suomi ei ole poistanut koko blogia, vain yhden kirjoituksen, mutta en pääse sinne enää kirjoittamaan lisää. Liian vaarallista puhetta, ilmeisesti.)

Ei kommentteja: