maanantaina, maaliskuuta 12, 2012

Mitä Aila Paloniemi mahtaa ajatella Perhehoitokumppanit Oy:stä?

Uusi Suomi sensuroi tämän kirjoitukseni kokonaan pois Uuden Suomen blogistani. Siellä se oli otsikolla "Perhehoitokumppanit Oy tyhjentää Aila Paloniemen (kesk) navetat". Jotain osuvaa tuli siis sanottua. Julkaisin jutussa nämä samat kuvat, joita käytän myös tässä.

Ai niin, ja itse asiassa en pääse sinne enää kirjautumaankaan enkä siten voi kirjoittaa enää sanaakaan.

Kansanedustaja Aila Paloniemi (kesk) on toiminut nykyisen lastensuojelukertoimen äänitorvena.
Kertoimen laskentamallin mukaan kunta saa lastensuojeluun rahaa vain siten, että kunta tekee lasten huostaanottoja.

Lapsiperheystävällinen kunta, joka haluaa hoitaa lastensuojelun avohuollon tukitoimien avulla, ei saa rahaa lainkaan.
Tämä on kova malli. Vastakkainasettelu laitosmaisen sijaishuollon ja humaanin avohuollon välillä on jyrkkä.
Iso raha on selvästi kaiken takana. Ja naisten ainoan todellisen vallanmuodon, sosiaalivallan, keskittäminen. Ja virtaviivaistaminen.

Miehet ovat oikein mielellään jättäneet naisten käsiin sosiaalivaltaa, jossa tunkeudutaan kotiin, perheeseen ja yksityiselämään. Tuollainen kurja valta ei voi tietenkään kiinnostaa miehiä, jotka ovat tottuneet valta-asemaansa taloudessa, tieteessä, taiteessa, uskonnossa ja kulttuurissa.
Aila Paloniemi oli päättämässä ja yhtenä äänekkäimmistä puolustamassa lastensuojelukerrointa, kun eduskunta hyväksyi sen. Se astui voimaan vuoden 2006 alussa.
Paloniemi katsoo edustavansa eduskunnassa Perhehoitoliittoa, ei tavallisia perheitä ja kansalaisia.
Paloniemi on ollut Perhehoitoliiton puheenjohtaja noin kahdeksan vuotta. Liitto on valinnut hänet puheenjohtajakseen kolme kertaa. Perhehoitoliittoa hyödyttää se, että lastensuojelukerroin lasketaan juuri tällä nykyisellä tavalla. Liiton jäsenistöön kuuluu sijaisperheitä, jotka hoitavat huostaan otettuja lapsia.
Paloniemi on vain onnistunut huonosti tehtävässään perhehoidon keulakuvana. Hän toimii liiton johdossa kolmatta kauttaan, mutta nimenomaan lastensuojelun laitosbisnes näyttää nousseen ennätysmäiseen kukoistukseen.

Näyttää siltä, että Paloniemi on huonosti hoitanut edunvalvontaa.

Perhehoito eli sijaisvanhemmuus ei houkuttele alalle uusia ihmisiä läheskään siinä määrin, kuin pitäisi. Sijaisvanhemmuus ei kiinnosta, eikä minua ihmetytä miksi.

Sijaisvanhemmasta on varmasti ristiriitaista toimia tällaisessa järjestelmässä. Heidän pitää omistautua huostaanotoille, joiden taustalta löytyy puuttuvia peruspalveluita ja viranomaisten haluttomuutta auttaa perhettä avohuollon tukitoimien avulla. Alkoholismi ja mielenterveysongelmat (what ever) päästetään repsahtamaan vuosien kuluessa vaikeiksi, koska hoitopaikkoja ei järjestetä. Paljon huostaan otetaan myös täysin perusteetta. Meno on likaista.


Perhehoitoliitto ei ole juurikaan onnistunut erottautumaan vaikkapa Suomen Kennelliitosta, joka kerää suomalaiset koirat rekisteriin. Sijaishuolto rakentaa lapsikenneleitä. (Uuden Suomen blogien ylläpitäjä väitti minulle eilen illalla lähettämässään sähköpostissa, että vertaus "lapsikennelit" ja koko virke on syntini numero yksi.)

Keskustalainen Paloniemi on onnistunut kuppaamaan sijaishuoltobisnekseen mahtavat maataloustukiaiset. Tämä agraaritalous on sikäli helppoa, ettei EU eikä kukaan muukaan valvo, onko viljelty ja tuotettu tukiaisten edellyttämien sääntöjen mukaan.
MTK saattaisi innostua edustamaan näitä lapsinavetoita. (Uusi Suomi -blogiyhteisön moderaattori väitti eilisiltaisessa viestissään, että  kyseinen virke on syntini numero kaksi. Tiijätteks, mie en oikein usko. Nämä ovat mielipidekirjoittamisen peruslannoitteita.)
Lastensuojelun sijaishuollon kustannukset ovat paisuneet julkisessa taloudessa jo mielettömiin mittoihin (700 miljoonaa euroa vuodessa). Ja alalla toimivat liikeyritykset lihovat yhä edelleen.

Niinpä tämän vuoden alussa tuli voimaan peräti laki, jossa perhehoito pitää valita ensisijaisena hoitomuotona huostaan otetulle lapselle. Perhehoito on todella paljon halvempi kuin laitospaikka.
Niinpä loputtoman ahnas sijaishuolto on keksinyt lähteä tekemään rahamyllyä myös sijaisvanhemmuudesta. Perhehoitoa myydään nyt yrityksen liiketoimintana, yksityiset sijaisvanhemmat kerätään saman yrityksen suojaan. Yritys laskuttaa lapsen kotikuntaa.

Suomeen firma rantautui vuonna 2008 Britanniasta. Suomessa toimiva Perhehoitokumppanit Suomessa Oy on englantilaisen Foster Care Associatesin tytäryhtiö.
Näin Aila Paloniemen puolustamat maataloustuet valuvat ulkomaille.

Yrityksen järjestämä perhehoito on myös varmasti huomattavasti kalliimpaa kuin kuukausipalkkion lakisääteinen minimi, 650 euroa. 

Löysin tiedon, että Perhehoitokumppanit Oy maksaa sijaisvanhemmille lapsesta 1800 euroa kuussa. Kunnalta se laskuttaa samasta lapsesta 4000 euroa joka kuukausi.

Perhehoitokumppanit Oy suuntaa yleisemminkin perhehoitoa pelkästään lastensuojeluksi eli huostaan otettujen lasten hoitamiseksi.


Pian yksityinen raha valvoo kuntalaista.
Siinä ympäristössä on erittäin vaikea kehittää perhehoitoa siten, että asiakkaita voisivat olla myös esimerkiksi vanhukset ja vammaiset sekä satunnaisempaa ja lyhyempää hoitojaksoa tarvitsevat. Perhehoidon on haluttu ryhtyvän lomittamaan omaishoitajia.
Paloniemen omaan nilkkaan on kalahtanut se, että hän lähti puolustamaan lastensuojelukerrointa, jossa vain huostaanotot huomioidaan. Kunnat eivät motivoidu säästämään sijaishuollon kuluissa.

Perhehoitoliitto ry tarjoaisi halvemman vaihtoehdon, mutta nyt Perhehoitokumppanit Suomessa Oy pumppaa perhehoidon (sijaisvanhemmuuden) hintaa kohti taivasta.

Paloniemi ei ole osannut hoitaa liiton etua. Paloniemi joutuu uudelleen miettimään asennettaan, jonka mukaan vain huostaanotot auttavat Suomen lapsia.

Kirjoitan näistä asioista myös US:n blogissani. (Uusi Suomi on sittemmin kokonaan sensuroinut pois tämän kirjoitukseni ja kaikki sen perään kirjoitetut kommentit.)




Ei kommentteja: