lauantaina, marraskuuta 10, 2012

Kaivoskiima

Me suomalaiset hyödymme Talvivaaran mineraaleista, sisäisesti nautittuna.
Kaivoskiima on hämmästyttänyt jo monta vuotta. Minua ja varmasti muitakin. Jo se hyväuskoinen, lammasmainen ilme kasvoilla riittää hälytysmerkiksi; kyseinen ilme ja hymistelevä diskurssi ovat olleet kaivosten rakentajien tuntomerkkejä.

Järjellisyyden perään ei ole kukaan viitsinyt kysellä, kun kaivoksia lähdettiin perustamaan tukeutumalla ulkomaiseen pääomaan. Saastetta tauotta syöksevä Talvivaara on suomalaisten omistama.

Ulkomaalaiset omistavat Lapin kaivosvaltaukset. Talvivaaran kanssa siis vielä ehkä pärjätään, sen omistajien kanssa voinemme vielä neuvotella ja pyytää suopeaa suhtautumista luontoa kohtaan.

Mutta entä Lapin kaivoksilla?

Samanlaisia vuotavia altaita on tehty Pohjois-Suomenkin kaivoksiin, samalla mallilla siis. Esimerkiksi Sodankylässä Kevitsassa on samanlainen muovikalvoallas, jossa muovin alla on huopakangas (tai kivituhkaa, se taitaa olla halvempaa kuin huopa, huopaa tuskin käytetään kovin suurissa kohteissa). Huovan alla on sitten vain murske. Paljonko näitä on Lapissa ja Pohjois-Suomessa?

Vaikka ei kaivosten ongelmista mitään tietäisi, jo kaivoskiiman näkeminen fanien kasvoilla ja heidän puheidensa kuuleminen riittää varoitukseksi.

Kun tuollaista kritiikittömyyttä kohtaa, on pakko alkaa miettiä että mitähän sillä bisnesalalla onkaan vialla... Ja tätä kiimaa olemme saaneet tarkkailla jo vuosia. 

Myös täällä Lapissa se on kiusallisen selvää. Siinä on erityisesti pätevöitynyt mistään mitään tietämätön eliitti, joka aina porskuttaa säälittävillä pikku tiedoillaan eteenpäin. Niitä kutsutaan asenteiksi. Kun mihinkään ei tarvitse perehtyä, asioista ei tarvitse ottaa selvää. Niin "valmiissa" maailmassa elämme.