perjantaina, marraskuuta 23, 2012

Perhetyöntekijät

Tässäkin eräs Leonardo Cappiellon töistä.
Luen kaverini asiakaspapereita, joita on tuottanut etupäässä Rovaniemen kaupungin lastensuojelu. 

En ollut ehtinyt lukea montaa sivua, kun jo törmäsin sensuuriin. Virke oli katkaistu keskeltä ja sen jälkeen lähes koko arkki oli tyhjä. Tuossa kohdassa puhuttiin lapsen huoltosuunnitelmasta lastensuojelun sijaishuollossa; teksti maistui sille kuin kaupungin sosiaalityöntekijä oli ryhtymässä kuvailemaan lapsen vanhempia. 

Usein nämä ulkopuolisten virkamiesten ja kaikenkarvaisten perhetyöntekijöiden kuvaukset ovat hämmästyttäviä, koska ne ovat niin tarkoitushakuisia. Tuolloin sosiaalityö onnistuu kertomaan vain stereotyyppisestä ajattelustaan, jossa oikeastaan kaikki suomalaisten perheiden vanhemmat ovat samaa epäilyttävää ainesta. Sosiaalityöntekijä voi siis kirjailla kuvauksensa tapaamatta vanhempia koskaan. Onnistuu varmasti. 

Papereista selviää jälleen se, 

kuinka epäonnistunut ja typerä perhetyö on  

suomalaisten lapsiperheiden kannalta. 


Rovaniemen kaupunkikin toteaa ihan siekailematta, että eipä perhetyön keinoin voi auttaa tätä perhettä.

Niin, se on tarkoituskin.

Papereista luen, että perhetyöntekijät saapastelevat kotiin nuuskimaan ja kirjaamaan. He ovat sosiaalipoliiseja.

Perhetyön halutaan olevan turvallinen perusta sille, että lapsia voidaan kyydittää pois kodeistaan. Se ei voima, joka on tarkoitettu perheitä varten.

Perhetyö on ollut valtava pettymys suomalaisessa lastensuojelussa. Näyttää kovasti siltä, että rakenteet tukevat sitä päämäärää, että 600-700 miljoonan suuruinen lastenkotibisnes saisi koko ajan lihaa kitaansa.