perjantaina, marraskuuta 09, 2012

Seppo Konttinen, pirteä pystykorva

Eläköitynyt Yleisradion taloustoimittaja Seppo Konttinen tarkastelee työnantajaansa Yleisradiota purevasti. Hänen tuore kirjansa Suora lähetys on innostava puheenvuoro ja poikkeus julkisessa keskusteluilmapiirissä. Konttinen sanoo, eikä luikertele. 

Olen aina ollut intohimoinen radionkuuntelija. Kuuntelen vain asiaohjelmia tai jotain vähän vaikeampaa musiikkia, joka saa olla ihan mitä tahansa muuta kuin sitä laskelmoitua ja yllätyksetöntä äänimattoa, jota esimerkiksi radio Suomi soittaa. Miksi muuten ylipäätään musiikkia pitää soittaa juontojen välissä esimerkiksi maakuntaradiossa – en ole ikinä ymmärtänyt. Musiikki kannattaa sijoittaa omiin ohjelmiinsa. 

Opin tiedostavaksi ja valppaaksi radionkuuntelijaksi jo teinivuosina. Tajusin, että Yleisradio on rankka torvi, jossa oli sellaisia toimittajia kuin Hannu Taanila ja Esko Seppänen. Heistäkin Konttinen kirjoittaa. Sanoilla muutetaan maailmaa. Valtaa kannattaa aina tarkastella uteliaasti. Puheessa on aina valtaa, koska

vallan käyttö on yksinkertaisimmillaan sitä mistä ihminen puhuu

Kun jätetään ottamatta puheeksi eli kun vaietaan, luovutetaan valta muille, niille ylemmille voimille koneistossa.

Olen tiennyt siis jo vuosikymmenten ajan, että Yleisradio voi olla Suomen vapain tiedotusväline, jos kansalaiset pitävät siitä huolen. Yksikään yksityinen mediatalo ei pääse sotkemaan väliin. Onkin surullista ja ristiriitaista, kuinka Konttisen mukaan yleläiset eivät uskalla tehdä työtään

Minulle radiossa pitää olla ohjelmia. Se onkin nykyään jo vaarallinen, lähes politoisoitunut toive, joka herättää kysymyksen ajatko jotain agendaa. Ohjelma kun on toimitettu ja hiottu asiakokonaisuus - toisin kuin studiossa suorassa lähetyksessä istuvan juontajan lässytys ja arkipäiväisyydet.

Toiveeni on täysin päinvastainen kuin mitä Yleisradio tuuttaa nykyään tulemaan. 

Seppo Konttisen ohjelmien äärelle löysin paremmin vasta, kun hän oli jo lähtemässä eläkkeelle. Hän eläköityi vuoden 2010 lopussa. Hänen sanomansa ja se, miten hän puhuu "vaarallisia" sanoja painokkaasti lausuen, on nautittavaa kuunneltavaa. Haluan kuulla jokaisen sanan, mitään en päästä karkaamaan ympäristön hälyn takia.