lauantaina, tammikuuta 12, 2013

Tarkkien Arjen Sydän

Kuva: Vanhemmat.com
”Suomen rikoshistorian iljettävin tapaus”, totesi Helsingin kihlakunnan syyttäjä Eija Velitski elokuussa, kun hän oli passittamassa kahdeksanvuotiaan Eerikan isää ja isoäitiä – anteeksi: äitipuolta – mielentilatutkimukseen. Eerika oli syntynyt Tarkkien lastensuojeludynastiaan. Hänen isoäitinsä Marja-Lea Tarkki on Askolan kunnan perusturvajohtaja. Hän oli verkostoitunut hyvin Uudellamaalla kollegojensa kanssa. 

(Ihmistä ei ilmeisesti hirveästi hävetä, tuore kuva Uusimaa-lehdessä löytyy täältä.)

Sosiaalialalla riittää projekteja, joiden avulla tantat tutustuvat toisiinsa ja pääsevät suullisesti vaihtamaan tietojaan. Eerikan isän veli eli setä on Tuukka Tarkki, joka istuu lastenkodin hallituksessa. Hänen vaimonsa Pauliina Tarkki on toiminnanjohtaja ja  hallituksen puheenjohtaja. Yrityksen nimi on Arjen Sydän Oy. Se Tarkkien perheen liiketoimi. Laitos on pienryhmäkoti. Se sijaitsee Uudellamaalla, Siuntiossa. 


Arjen Sydän on poistanut nettisivuiltaan tietoja sen jälkeen kun Eerika tapettiin. Eerika surmattiin äitienpäivänä 2012. Yritys kertoi verkkosivuillaan aiemmin, että se ostaa asiantuntija-apua Eerikan isoisältä (musiikkiterapeutti Aarre Tarkki) ja nähtävästi myös isoisän uudelta puolisolta. Jos olen oikein ymmärtänyt, puoliso työskentelee sairaanhoidossa.

Suku rientää yhä apuun, kun Arjen Sydän tarvitsee asiantuntemusta. Nettisivuillaan laitos kertoo, että se ostaa esimerkiksi musiikkiterapeutin palveluita. 

Ennen lapsentappoa Arjen Sydäntä johti Hanne Ståhl, joka työskenteli toimitusjohtajan tittelillä.

Julkinen valta on asettanut ainakin kolme erilaista ryhmää selvittämään Eerikan kuolemaan johtaneita syitä. Koneisto tekee tietoisen huijauksen, jos se ei Eerikan lähisuvun kytköksiä Eerikan kanssa työskennelleisiin viranomaisiin.

Arvelen, että Eerikan lähipiirin toimia ei tutkita, jos vapaa yhteiskunta eli me kansalaiset emme luo painetta ja vaadi sitä. 

Tähän saakka on nähty, että tiedotusvälineistä ei ole yhteiskunnan puolustajiksi. Media on tavallaan lähtenyt puolustamaan yksittäisiä virkamiehiä, kuten perusturvajohtaja-isoäitiä. 

Eerikanhan ehti olla juuri ennen kuolemaansa lastensuojelulaitoksessakin (Meripiha) peräti neljä kuukautta. Hän eli siis koneiston valvonnassa 24/7. On käsittämätöntä, että Meripihan työntekijät eivät perehtyneet laitoksessa asuvaan lapseen. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan isä Touko Tarkki oli kiikuttanut lapsen Meripihaan tutkittavaksi, koska tyttärellä oli ”käytöshäiriöitä”. Pahuus löytyy siis lapsesta, ei aikuisista. Ehkä Meripiha lähti toimimaan vain Touko Tarkin (ja mahdollisesti hänen lähipiirinsä) ohjeiden mukaan. Eipä olisi ensimmäinen kerta, kun lastensuojelun tiedonhankinta hoipertelee näin surkeasti.


Tapaukseen liittyvä kaksinaismoralismi hämmästyttää minua suuresti. 

Kun sosiaalityöntekijät tekevät ensin työnsä huonosti ja epäonnistuvat monivaiheisen ja pitkään kestävän prosessin joka vaiheessa, he saavat siitä oikeutetun syyn säälin kerjäämiseen. 

Ketään ei tässä vaiheessa kiinnosta, että sosiaalityöntekijöiden palkka EI OLE HUONO. He nauttivat sitä samaa keskipalkkaa mitä muutkin suomalaiset. Sosiaalityöntekijöiden kiireet ja paineet ovat jo pitkään olleet niin vähäisiä, että he ovat voineet keskittyä professionsa rakentamiseen. He työskentelevät sisätöissä toimistohuoneissaan varmasti enemmän kuin monet muut julkisen viran haltijat. Työ on lähinnä papereiden täyttämistä. 

Työtä helpottaa oleellisesti se, että sosiaalityöntekijät vastaanottavat asiakkaita pareittain. Missä muussa ammatissa se on itsestäänselvä käytäntö?

Suomalainen hyssyttely ällistyttää. Se vie lapsilta hengen. 

On muodikasta puolustaa sosiaalityöntekijöitä. Syyksi riittää jo sekin, että he ovat naisia. Piiloperusteena on tietysti se, että naiset saavat aina Suomessa huonoa palkkaa ja tekevät töitä, jotka eivät kelpaa miehille. Niinpä naisten tekemästä työstä ja pienestä palkasta hyötyvät haluavat, että yhteiskunnassa ei tapahdu muutoksia. 

Olen havainnut, että raskasta työtä ja pientä palkkaa ansaitsevien naisten glorifiointi on yhä käytössä oleva tapa polkea ja alistaa naisia yleensä. Heidän toimintaansa kun ei ole sopivaa edes arvostella. Tiedostavina itseään pitävät miehet lähtevät kiivaasti puolustamaan näitä poljettuja naisia – miehet kun tietävät että tällainen alistaminen turvaa miesten eturyhmän etua. Ilmiöön liittyy se, että kyseiset naisten puolelle asettuvat miehet saavat itse suurta palkkaa ja ovat kohonneet (ilmesesti liian helposti) päättäviin asemiin. Mustia rakenteita on paljon, ja ne tappavat lapsia.

Seura-lehti julkaisi Eerikan tapauksesta jutun numerossaan 41/2012. Järkyttävä kertomus herätti keskustelua.