tiistaina, huhtikuuta 21, 2015

Lokakuun liike kommentoi Matinlompoloa

Lastensuojelubisneksestä elantonsa saava yrittäjä Unto Matinlompolo saa tiukkaa palautetta kirjoituksestaan, jonka Lapin Kansa julkaisi 14.4.2015. Asialla on Lokakuun liike, joka on julkaissut verkkosivuillaan valtavasti kritiikkiä ja huomioita lastensuojelun nykytilasta.

Lokakuun liike on kirjoittanut Matinlompololle avoimen kirjeen.

Poimin siitä tähän otteita. Teksti puree:



Valvomattomien ammatillisten perhekotien työllistämä lastensuojeluyrittäjä, konsultti-kirjailija Unto Matinlompolo Omatie Ay:stä paheksuu ja syyttää  lastensuojelun asiakaskertomuksia julkaisevaa lehdistöä sosiaalipornosta. Hänen mukaansa alalla vallitsevat tiukat eettiset normit, huostaanotto on aina viimesijainen toimenpide ja huostaanoton toteuttava osapuoli ei voi puolustautua julkisesti.

Matinlompolo unohtaa lastensuojelun taustoituksessaan, että
koko lastensuojelujärjestelmä toimii huostaanottoihin tähtäävällä häiriöorientaatiolla

ettei alan ettisiä normeja noudateta, että alalta puuttuvat riippumattomat tuomioistuimet, tutkimustieto, valvonta, seuranta, tulosvastuu, toimivat oikeussuojakeinot ja työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä.

Matinlompolo ei muista myöskään kertoa, että mediatalojen lastensuojelujärjestöissä istuvat pomot ovat sensuroineet vahvasti lastensuojelun uutisointia jo vuosikymmenet.

Matinlompolo unohtaa mainita, että huostaanoton toteuttavan osapuolen näkemyksellä on monopoliasema niin lastensuojelun lainsäädäntötyössä, toimeenpanossa, tuomio-istuinlaitoksessa, koulutuksessa, tutkimuksessa ja tiedotuksessa. Yksikään toimittaja ei tee juttua asiakkaiden kokemuksista lukematta  viranomaiskannan paljastavia yli 70 vuotta arkistoitavia lastensuojelun asiakaskirjauksia, joihin asiakkailla ei ole korjausoikeutta ja jotka eivät jätä mainitsematta asiakkaista mitään vähänkään epäilyttävää.

Matinlompolo ei muista jutussaan kertoa, että lastensuojelu on ollut osallisena  murentamassa kansalaisten uskoa oikeuslaitoksen puolueettomuuteen ja oikeusvaltioperiaatteisiin, jotka edellyttävät riippumattomia tuomioistuimia, vallan kolmijakoa ja toimivia oikeussuojakeinoja väärinkäytösten varalle.

Matinlompolo vihjaa, ettei lehdistö tiedä tapausten ”taustoja” ja toivoo, että perheiden hätä ja kurjuus tulisivat julkisesti kaikkien tietoon. Hän unohtaa mainita, että yhä useampi lastensuojeluun ajautunut perhe haluaa samaa; kertoa avoimesti hädästään ja kurjuudestaan, joka on usein lastensuojelun tuottamaa ja ylläpitämää.


Lue koko kirjoitus täältä, Lokakuun liikkeen avoin kirje Unto Matinlompololle.

sunnuntaina, huhtikuuta 19, 2015

Eva Salomaa - korruptoitunut

Eva Salomaa, Lapin sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri, vastasi muistutukseeni, jonka jätin kirjallisesti Lapin keskussairaalan potilasasiamiehen toimistoon. Vastaus kertoo sen, että tekstin kirjoitti minulle KORRUPTIO-EVA, joka suojelee esimiehensä Jari Jokelan vaimoa, osastonhoitaja Arja Lahdenperä-Jokelaa

Jari Jokela johtaa koko sairaanhoitopiiriä, Eva Salomaa on kakkosjohtaja. Hän työskentelee suoraan Jari Jokelan alaisuudessa.

Muistutuksessa vaadin vastausta siihen, kuka on ollut syöpäpoliklinikalla se sairaanhoitaja, joka oli tehnyt minusta lastensuojeluilmoituksen. Ilmoitusteksti on härski - sosiaalityöntekijä Hanne-Mari Seppälä on selvästi runoillut sen hallinto-oikeutta varten. Diskurssi kertoo sen heti. Lapsen huostaanottohan sillä haetaan. Tilaustyö.

Eva Salomaa kaataa koko likasankon Hanne-Mari Seppälän niskaan. 

Lapin keskussairaala on varmasti mukava työpaikka. 

Ja kannattaa muistaa, että Hanne-Mari Seppälä ei ole kumpikaan syöpäpoliklinikan kahdesta omasta sosiaalityöntekijästä. Homma siis haisee, tässäkin.


Eva Salomaa Arja Lahdenperä-Jokela LKS photo Arja Lahdenpera-Jokela Eva Salomaa.jpg
Eva Salomaa syyllistää tässä koko syöpäpoliklinikan henkilökunnan. Samaa yritti myös Arja Lahdenperä-Jokela.

 
Odotin suurella mielenkiinnolla paljastaako Eva Salomaa ilmoituksen tekijöiden nimet. Minulle oli tällä välin selvinnyt, että törkypaperin tekoon oli osallistunut osastonhoitaja Arja Lahdenperä-Jokela ja nuori sairaanhoitaja Hanna Määttä. Parivaljakko toimi yksin, mutta he eivät malttaneet olla paljastamatta hankettaan myös sairaanhoitaja Paula Tapiolle.

Eva Salomaa ei kerro nimiä, vaikka he ovat viranomaisia ja heidän nimensä lain mukaan kuuluu kertoa. Salomaa suojelee ystäväänsä Arja Lahdenperä-Jokelaa, joka mokasi. On tietysti aika noloa, että sairaanhoitopiirin johtajan vaimo ryhtynyt tällaiseen muilutukseen. 

Ilmoituksen tekstissä ei ole järkeä, se ei pysty raportoimaan lastensuojelullisesta huolesta, vaan siinä mussutetaan potilaan käyttäytymisestä (tyyliin: kyselee lääkkeistä). 

Mutta hurjinta lienee kuitenkin se, kuinka tuollainen leikki ja vehkeily voi vaarantaa potilasturvallisuuden.

Eva Salomaa syyllistää vastauksessaan koko syöpäpoliklinikan henkilökunnan. 

Hänkin puhuu siis edelleen koko poliklinikan nimissä, vaikka hoitajat ja erikoislääkäri ovat nimenomaan korostaneet, etteivät he ole edes tienneet lastensuojeluilmoitushankkeesta mitään. 

Eva Salomaa ei ole nähtävästi lukenut edes Lapin Kansaa (3.4.2015), sivun kokoista lehtijuttua tästä lastensuojeluilmoituksesta. Hän sai itsekin siinä itsekin näyttävästi tilaa koneiston puolustamiseen. 

Salomaa on niin jäävi, ettei hän mielestäni voi antaa lausuntoa edes sanomalehdelle.


Eva Salomaa Arja Lahdenperä-Jokelan kaveri LKS photo Eva Salomaa Arja Lahdenpera-Jokela.jpg
Eva Salomaa sopersi muistutukseen pitkän vastauksen. Hän suojelee kaveriaan Arja Lahdenperä-Jokelaa.

Kirjoitan tästä ikävästä korruptiosta ja syöpäpoliklinikan lastensuojeluilmoitus-gatesta lisää tulevina päivinä.  

Rumaa touhua. Ja koko ajan muuttuu rumemmaksi.





Eva Salomaa sortui korruptioon

Kova kuori auttaa hämärähommissa.
Eva Salomaa, Lapin sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri, on joutunut hankalaan välikäteen. Hän on valinnut ratkaisuksi korruption.

Salomaan lähimmän esimiehen, Jari  Jokelan vaimo Arja Lahdenperä-Jokela mokasi - ainakin Lahdenperä ja Salomaa näyttävät näin itse ajattelevan. Suojautuminen ja täydellinen selkärangaton vetäytyminen kertovat siitä. 

  JariJokela on koko Lapin sairaanhoitopiirin johtaja.

Arja Lahdenperä-Jokela on Eva Salomaan kaveri.

Kirjoitan aiheesta myöhemmin tänään tässä blogissani.

lauantaina, huhtikuuta 18, 2015

Anna Kontula, prostituutio haavoittaa

Alfons (Alphonse) Mucha. 1860-1939. Ihania!
Anna Kontula, tässä on tärkeää tietoa sinulle.  Olet väitellyt tohtoriksi prostituutiosta. Mielestäsi prostituutio on naisen vapaa valinta. Mutta onko se sitä koskaan? Prostituution lähtökohdat ovat sukupuolijärjestelmässä, siinä mitä odotetaan mieheltä ja mitä odotetaan naiselta.

Pia Rendic auttaa Kyproksella prostituoituja. (HS 16.4.2015) He ovat usein joutuneet ihmiskaupan uhreiksi. 


Tässä Rendicin huomioita prostituutiosta:



"Väi­tän, et­tä va­paa­eh­tois­ta pros­ti­tuu­tio­ta ei juu­ri ole. Eh­kä nai­nen tie­tää, mi­hin hän ryh­tyy, mut­ta ku­kaan ei ky­sy, mi­kä syy sen taus­tal­la on."

"Ei sen jäl­keen voi jat­kaa elä­mää niin kuin mi­tään ei oli­si ta­pah­tu­nut. Mie­het koh­te­le­vat pros­ti­tuoi­tua kuin sek­suaa­lis­ta rät­tiä. He te­ke­vät mi­tä ha­lua­vat ja heit­tä­vät sit­ten pois. Pros­ti­tuoi­dun pal­ve­lui­ta os­ta­va mies ei os­ta vain sek­siä vaan myös val­taa."

  
Prostituoitu ei ehkä koskaan toivu "ammattinsa" tarjoamista kokemuksista:

"Trau­maat­ti­set ko­ke­muk­set oli­vat mur­ta­neet nai­sen mie­len­ter­vey­den: hän saat­toi ryh­tyä kir­ku­maan äk­ki­ar­vaa­mat­ta ja hauk­kui näh­des­sään koi­ria."

"E­räs va­pau­tet­tu nai­nen muut­tui ka­dul­la kau­heak­si flir­tik­si. Ai­na kun vas­taan tu­li mies, hän al­koi huu­del­la, et­tä tu­le tän­ne, ko­mis­tus. Pros­ti­tuu­tios­ta oli tul­lut osa hä­nen iden­ti­teet­tiään ja ai­noa asia, jon­ka hän ko­ki osaa­van­sa kun­nol­la."
 

Rendic tietää, miksi naiset ryhtyvät alalle:

"Kyp­rok­sel­la syy on usein lap­sen tai su­ku­lai­sen sai­raus, Suo­mes­sa esi­mer­kik­si mie­len­ter­vey­son­gel­mat, kou­lut­ta­mat­to­muus ja so­siaa­li­nen syr­jäy­ty­mi­nen, [...]"


Prostituoidut kohtaavat väkivaltaa ja joutuvat halpamaisen kohtelun armoille:

"Erää­nä il­ta­na Ren­dic nä­ki, kuin­ka mies ta­lut­ti kor­ko­ken­käi­sen aa­sia­lai­sen nai­sen kä­si­rau­dois­sa ra­ken­nuk­seen, jon­ka ym­pä­ril­lä par­vei­li mui­ta nai­sia."

Ihmiskauppa ruokkii pornoa. "Mo­ni por­no­lef­fa on teh­ty ih­mis­kau­pan uh­reil­la. Por­no myös ajaa pros­ti­tuu­tioon."


Rendic kertoo bulgarialaisesta naisesta, joka lopetti prostituoituna työskentelyn ja palasi Kyproselta kotimaahansa:

"Tie­de­tään, et­tä hän len­si ko­ti­maa­han­sa ja kä­vi pai­kal­li­ses­sa tur­va­ta­los­sa. Vä­hän myö­hem­min hän ot­ti len­non ta­kai­sin Kyp­rok­sel­le. Ku­kaan ei tie­dä ke­nen kans­sa – mut­ta it­se hän ei oli­si kyen­nyt lip­pu­ja os­ta­maan."


Helsingin Sanomat, 16.4.2015, toimittaja Essi Lehto. HS:n verkkojuttu löytyy täältä, mukana toistasataa kipakkaa kommenttia.

perjantaina, huhtikuuta 17, 2015

Unto Matinlompolo - taidat jujuttaa?

Unto Matinlompolon mielipide Lapin Kansan (14.4.2015) yleisönosastossa hämmästyttää. Kirjoitin tästä puheenvuorosta jo eilen. 

Poimin tekstistä vielä erään omituisen yksityiskohdan.

 photo Unto Matinlompolo spekuloi.jpg
Unto Matinlompolo turvautuu alhaiseen spekulointiin. Jostain syystä hän ei pysty nostamaan esiin tanttojen saavutuksia.

Sosiaalityöntekijä, konsultti Unto Matinlompololla on lopulta lastensuojelun puolustukseksi niin vähän perusteita, että hän turvautuu värittyneeseen ja leimaavaan spekulointiin. Esimerkiksi yksinhuoltajaäidit kiittävät tuosta sävellyksestä - yksinhuoltajiahan hän siinä oikeasti haluaa syyttää.

Matinlompolo kirjoittaa:

"Kuvaamassani tapauksessa oli myös äidin etu että toimenpiteen perusteet eivät tulleet julkisiksi."

Väite on mielestäni hyvin kummallinen. Matinlompolo on unohtanut, kuinka lastensuojelun sosiaalityöntekijät käyttävät työpäivänsä nimenomaan kaikenlaisen kirjallisen materiaalin tuottamiseen asiakkaistaan.

Kun lapsiperhe kertoo julkisesti saamastaan kieroutuneesta kohtelusta ja vinksahtaneesta kunnallisesta palvelusta, perhe pystyy esittämään väitteidensä tueksi kirjallisia todisteita. Koneiston eri osaset tuottavat kirjauksia, mutta kaikki sosiaalityöntekijöiden tekemät päätökset löytyvät kirjallisesti, perusteluineen. Tärkeää on lukea myös se taustamateriaali, jota sossut rustaavat muistiinpanoikseen.

Nimenomaan lastensuojelun aiheuttamiin ongelmiin voi perehtyä kirjallisen todistusaineiston avulla. Tätä ei suomalainen media vielä tajua. Harvoin haastateltava voi esittää viranomaisten tuottamia dokumentteja, jotka ovat yhtä kuvaavia ja paljastavia.

Sen sijaan kaikki koneiston pikku juoksupojat, erilaiset matinlompolot, eivät pysty esittämään väitteidensä tueksi mitään todisteita. Niinpä suomalaiset, teidän yksinkertaisesti kuuluu palvoa viranomaisia, eikä heidän päätöksiään sovi epäillä!


Tässä mielenkiintoinen kirjoitus (21.4.2015): Lokakuun liikkeen avoin kirje Unto Matinlompololle.

torstaina, huhtikuuta 16, 2015

Unto Matinlompolo - propagandaa!

 photo Unto Matinlompolo konsultti.jpg
Unto Matinlompolo moittii päivälehtiä negatiivisuudesta. Hän saa haukkua perheitä ja lapsia näin isossa jutussa.

Unto Matinlompolo kertoo, että hänellä on sosiaalityöstä 35 vuoden kokemus. Kokemus ei näköjään tuo viisautta eikä näkymystä. 

Matinlompolo kuvailee lastensuojelun ongelmia kuin loukkaantunut hienohelma, joka on järkyttynyt siitä että lastensuojelun ongelmia nostetaan esiin. Hallinnonalan vakavista oikeusturvaongelmista pitäisi vaieta.

Matinlompolo on pahasti väärässä, kun hän väittää heti kirjoituksen (LK 14.4.2015) aluksi, että tiedotusvälineet uutisoivat lastensuojelusta vain negatiivisesti.  
Kuntien lastensuojelu ja sen kolmannen sektorin armeija on mahtava vaikuttaja.

Virallinen ääni pääsee varmasti julkisessa keskustelussa aina esiin. 

Alan voimaa kuvaa esimerkiksi se, että Suomen suurimmat, vanhimmat ja kuuluisimmat järjestöt ovat usein lastensuojelujärjestöjä (Pelastakaa Lapset, Mannerheimin lastensuojeluliitto, Ensi- ja turvakotien liitto).

Alalla liikkuu vuosittain miljardeja. Pelkästään sijaishuollossa (lastenkotibisneksessä) pyörii joka ainoa vuosi suomalaisten veronmaksajien rahoja ainakin 600-700 miljoonaa euroa.

Entä sitten suomalaiset lapsiperheet, jotka ovat saaneet luokattoman huonoa kohtelua lastensuojelussa? Moni perheistä on hakeutunut palvelun pariin itse, mutta pettymys on ollut murskaava. Onko suomalaisilla perheillä sellaisia kymmeniä eri äänitorvia kuin on lastensuojelukoneistolla? - Ei ole.

Rovaniemeläinen Matinlompolo on niin omahyväinen, sokea ja alan propagandan kyllästämä, että hän ahdistelee väitteillään mieluummin suomalaisia perheitä kuin tarkastelisi että mikä alalla on vialla. Mutta tämähän on niin tuttua. Lastensuojelun hallintokulttuuuri suomalaisissa kunnissa on yhä mätä, eikä korjausliikettä ole luvassakaan. Noita matinlompoloita kun riittää.



 photo Unto Matinlompolo jahdissa.jpg
Unto Matinlompolo puolustaa sosiaalityöntekijöiden metsästyslupia. Eikä sillä virallisella luvallakaan ole niin väliä.

Unto Matinlompolon yleisönosaston kirjoitus vilisee perusteettomia väitteitä.

Tämä on lastensuojelun ongelma yleisemminkin.

Alalla suolletaan niin "tieteellisiä" kirjoituksia kuin juorahtavia asiakaskirjauksia siten, että tekstin pitää näyttää halutulta. Eli kun sossu ryhtyy työhön, hän tietää jo lopputuloksen ja siihen kiivaasti pyritään. Tällaista on sosiaalityössä tutkiminen ja perheiden elämään perehtyminen. Erittäin kyseenalaista.

Tätä "tutkimus-" ja kirjoitusotetta kutsutaan fabrikoinniksi. Voidaan puhua satuilusta. Löydetään juuri se mitä halutaan, joka on jo ennalta asetettu asenteellisesti tavoitteeksi.

Esimerkiksi asiakkaastaan havaintoja ja kuulopuheita ylös kirjaava sosiaalityöntekijä kirjoittaa siten, että hän tietää millainen lopputuloksen pitää olla. Hän kirjoittaa asiakkaasta tarinan, joka sitten sopii tähän valmiiseen asenteelliseen kehykseen.

Unto Matinlompolo syyttää lehdistöä sosiaalipornon tarjoilemisesta. 

Hah! Lukekaapa asiakaspapereita, 

joita sosiaalityöntekijät ovat kirjoittaneet aivan tavallisista suomalaisista perheistä ja lapsista.

Mutta se on kiva havaita Matinlompolon kirjoituksesta, että kaikenkarvaiset sosiaalirouvat nukkuvat huonosti, koska suomalaiset ovat valmiita puhumaan kokemuksistaan.



LISÄÄ AIHEESTA:


Unto Matinlompolo YouTubessa (Lappilainen elämäntapa ja sen hyvinvointivaikutukset).

Hampaankolooni jäi sen verran, että kirjoitin Matinlompolosta vielä toisenkin tekstin Unto Matinlompolo - taidat jujuttaa?





Voit kommentoida juttua, kun klikkaat kirjoituksen auki otsikosta (Unto Matinlompolo - propagandaa!). Löydät jutun lopusta linkin "Lähetä kommentti". Klikkaa sitä.



Asshole is calling

 photo Lastensuojelun asiakaspaperit 2.jpg
Sosiaalityöntekijät on hienoja rouvia, jotka istuvat työpöytiensä ääressä. Työaikansa he käyttävät kirjoittelemalla ihmisistä.


Puhelimeni karjui tänään: Asshole is calling! Asshole is calling! 

En lähtenyt edes etsimään puhelinta, koska en tunne yhtään assholea

Näin, että Rovaniemen lastensuojelun sosiaalityöntekijä oli soittanut. 

Ai niin, joo... 

Sossut työntyvät ajatuksista nopeasti jonnekin syrjään, koska heillä ei ole mitään tekemistä ihmisten arjen ja reaalitodellisuuden kanssa. Kysehän on vain ennalta opeteltujen tanssikuvioiden mukaan pyörähtelystä. Diskurssin estetiikasta ja muusta teennäisestä, performatiivisuudesta. 

Soitin heti takaisin ja lapseni omalla sossulla olikin asiaa. Olin itse jättänyt hänelle tänään soittopyynnön. Olen pyytänyt sossulaa kopioimaan minulle kaikki meidän perheen asiakaspaperit. Huomenna olisi ainakin jotain noudettavissa. 

"Kaikki" voi olla vaikea sana viranomaisen ymmärtää, joten en odota mitään. Sen tiedän jo, että pyytämäni lokitiedot puuttuvat. Mutta oma sossu lupasi nekin pian. 

Vien huomenna paperinipun asianajajallemme. Pian on edessä karmea huostaanotto-oikeudenkäynti, joka työllistää monella tavalla. 



keskiviikkona, huhtikuuta 15, 2015

Kaisa-Maria Rantajärvi inhoaa avointa yhteiskuntaa

Kaisa-Maria Rantajärvi, Rovaniemen lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä, on jättänyt hakemuksen hallinto-oikeuteen. Rantajärvi hakee lapselle ns. tutkimuslupaa, joka tarkoittaa kuukausien laitosjaksoa Lapin keskussairaalan lastenpsykiatrisella poliklinikalla.

Ilmeisesti kesät ovat lastenpsykiatrisella hiljaisia, joten aktiivista asiakashankintaa pitää tehdä. 

Rantajärvi on ennenkin tehnyt saumatonta yhteistyötä LKS:n lastenpsykiatri Eeva-Riitta Kokkosen kanssa. Kokkonen tietää kenen puoleen kääntyä. Rouvaverkosto pelaa. 

Rantajärvi on jättänyt hakemuksen jo 2.4.2015. Sosiaalityöntekijä, lapsen oma sossu, Tarja Väänänen ei hoksinut kertoa asiasta lapsen äidille.


 photo Kaisa-Maria Rantajarvi huostaanotto.jpg
Kaisa-Maria Rantajärvi kertoo hallinto-oikeudelle, miksi lapsi pitää ottaa huostaan. Äidillä on väärät mielipiteet.

Rantajärven ja Väänäsen rustaama hakemus on villiä kamaa, kuten hallinto-oikeuteen toimitettujen lastensuojeluasioiden kuuluukin olla. Alalle on syntynyt normi, että hallinto-oikeuden tuomareille tarjotaan reikäpäisiä kirjauksia, jollaisia ei löydy muualta julkishallinnosta kuin lastensuojelusta. 

Tosin kirjoitustyyli ja diskurssi on levinnyt nyt myös peruskouluun - mutta tätähän on osattu odottaakin.

Lapsen äidillä on äärimmäisen negatiivinen käsitys lastensuojelusta.

So? Tässä ei ole määritelty, että millainen sen käsityksen pitäisi olla. Positiivinen? Vai äärimmäisen positiivinen? Vai mikä?

Hän kirjoittaa aktiivisesti sosiaalisessa mediassa lastensuojelun motiiveista ja tarkoitusperistä.

Niin. No, mitäs tuohon nyt sanoisi. Mistä sitten pitäisi kirjoittaa? Lastensuojelun saavutuksista, niistä satunnaisista pikku onnistumisistako? Verovaroin ja muilla julkisilla varoilla (kuten RAY) vahvasti tuettu ja kannateltu lastensuojelun koneisto onnistuu kyllä ihan itse pitämään huolen siitä, että se saa äänensä kuuluviin.


Äiti on hyvin kriittinen [...]

Anteeksiko sitä pitäisi pyydellä? Pitäisikö minun olla Kaisa-Maria Rantajärven mielestä hyväuskoinen? Vai mikä olisi niinku kiva, Kaisa-Maria?


Äiti äänitallentaa kaikki keskustelut.

No tässä minun puolellani on jopa laki. Kuntalainen saa äänittää kaikki keskustelut. Keskustelujen sisältämää tietoa ei ole mitään järkeä päästää pois käsistään. 

Kaisa-Maria Rantajärvikin käyttää keskustelujen antamia tietoja omien viranomaispäätöstensä pohjana. Tai siis prosessi on se, että sosiaalityöntekijät TULKITSEVAT näitä keskusteluja miten tahtovat. Tällainen on alalle vakiintunut tapa. 

Äänittäminen nimenomaan lastensuojelussa on siksi tärkeää.

 photo Kaisa-Maria Rantajarvi.jpg
Kaisa-Maria Rantajärvi löysi liekanarunsa päähän saalista. Asiakashankintaa on tehtävä, koska laitokset vinkuvat asiakkaita.

Äiti ei päästä viranomaisia kotiinsa. 

No kuka hullu päästäisi? Ei kai suomalaiset ihan idiootteja ole? Päästääkö joku?



tiistaina, huhtikuuta 14, 2015

Taru Korpi - se on 93 prosenttia!

En ehkä koskaan ole kuullut näin typerää neuvoa. 

Taru Korpi ei näköjään tiedä lastensuojelun hallinnonalan perusasioita, vaikka hän on sosiaalityöntekijä Rovaniemen lastensuojelussa. Kokematon ja yli-innokas. Huono yhdistelmä.

Korpi lausui, että isien ja äitien kannattaa käydä asiansa kanssa reissu hallinto-oikeudessa, jos he haluavat oikeutta. 

Pahemmin hän ei voisi olla enää väärässä. Hallinto-oikeudet päättävät huostaanotoissa säännönmukaisesti sen mukaan, mitä kunnan pikku viranhaltija on keksinyt hakea. Kuntien sosiaalityöntekijät voittavat 93 prosenttia tapauksista. Tämä on täysin suhteetonta. Ei voi puhua oikeuslaitoksesta. 

No, sellainen hallinto-"oikeus" ei tosiaan olekaan - se on kumileimasin viranomaisten päätöksille.

Lisäksi, kun lapsi joutuu huostaanotetuksi, hänellä ei ole juuri toivoa vapautua sieltä. Vuosittain vain alle seitsemän prosenttia huostaanotoista puretaan, vaikka laki edellyttää sossuilta aktiivisia toimia perheen jälleenyhdistämiseksi.



Taru Korpi Rovaniemi photo Taru Korpi.jpg
Taru Korpi neuvoi juuri äsken, että vanhempien kannattaa mennä luottavaisina hallinto-oikeuteen.



Korven ääliömäinen väite jäi soimaan päähäni. Minun oli pakko soittaa hänelle seuraavana päivänä. Muijahan on totaalisesti pihalla.

Painotin, että älä koskaan, ikinä, suosittele yhdellekään (tietämättömälle) rovaniemeläiselle lapsiperheelle, että menkää vain rohkeasti mukaan hallinto-oikeusprosessiin ja hakekaa sieltä oikeusturvaa. Tuollainen suositus on yleensä perheelle yksinkertaisesti vain tuhoisa. Hallinto-oikeus tuottaa harvoin muunlaisia päätöksiä. Ja tämä on tilastollista numerotietoa.

Mutta tällaista kaunisteltua soopaa sosiaalikoneisto syöttää jatkuvasti. Monille suomalaisille perheille on käynyt tosi huonosti tällaisen viheliäisen virheellisen propagandan keskellä.





Tarja Väänänen ja Taru Korpi juksasivat

Tarja Väänänen ja Taru Korpi kävelivät lapsen oman asianajajan yli, vaikka lapsella on juristiin lain mukaan oikeus. Väänänen ja Korpi soittivat minulle viime viikolla torstaina. Väänänen on lapseni ns. oma sossu. Taru Korpi pyörii mukana muuten vaan, työparina. 

Puhelu alkoi samalla tavalla kuin muutkin puhelut, jotka tämä kaksikko on minulle soittanut. Lastensuojelulain mukainen lapsen oma sosiaalityöntekijä Tarja Väänänen laittaa asialle nuoren ja kokemattoman kollegansa, Taru Korven. Korpi kihisee innosta, koska hän uskoo pureksimatta kaiken mitä esimies Kaisa-Maria Rantajärvi on hänelle keksinyt väittää. 

Pyydän aina välittömästi puhelimeen lapsen oman sossun, Väänäsen. Niin nytkin.


Tarja Väänänen Taru Korpi lastensuojelu Rovaniemi photo Taru Korpi Tarja Vaananen.jpg


Puhelussa Väänänen kertoi, että he kuulevat lastani ensi viikolla hallinto-oikeutta varten. Minä totesin heti moneen kertaan painokkaasti, että lapsellani on asianajaja. Juristi tulee mukaan kuulemistilaisuuteen. Kysehän on jo oikeusprosessista. 

Väänänen puuskahti kiihtyneesti: "Mutta se on sinun asianajajasi!"

Minä vastasin, että ei se ole minun asianajajani, vaan lapseni asianajaja. Tämä lapsen oikeus omaan juristiin löytyy myös lainsäädännöstä. Asiassa ei ole mitään ihmeellistä. [KORJAUS 15.4.2015: Tarja Väänänen ei ollut väärässä, kyse on MINUN ASIANAJAJASTANI, ei lapsen. Pointti tuossa hänen mielentilassaan taisi kuitenkin olla se, että lapsen ja perheen etua etua ei ole sopivaa ajaa, jos kerran meillä on suojeltavana koneiston etu.]

Rovaniemen kaupungin lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä Kaisa-Maria Rantajärvi on jättänyt Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen hakemuksen lapseni huostaanotosta. 

Rantajärvi puhuu hakemuksessa ns. tutkimusluvasta, mutta kyseessä on itse asiassa vielä astetta pahempi asia kuin pelkkä huostaanotto. 

Hakemuksen mukaan lapsi suljettaisiin lasten psykiatriselle osastolle Lapin keskussairaalaan. Tyypillisesti tällainen "tutkimus" kestänee kaksi-kolme kuukautta. 

Lasten psykiatrisella potilaat ovat masentuneita, hiljaisia ja flegmaattisia. Ehkä ylilääkittyjäkin. 

Se on kenen tahansa psyykelle kova ympäristö. Virikkeetön. Laitoksessa työskentelevä henkilökunta ei kiinnitä huomiota potilaisiinsa, vaan lapset ja nuoret katsovat päivisin piirrettyjä videoita.

Taru Korpi Tarja Väänänen Rovaniemi photo Tarja Vaananen Taru Korpi.jpg
Historiallinen kuva Varsovan ghetosta toisen maailmansodan aikaan. Totalitarismilla on monia ilmentymiä.

Tarja Väänänen siis lupasi, että lapsen kuuleminen olisi ensi viikolla. Tuli seuraava päivä, perjantai. Lapin yliopiston harjoittelukoulun rehtori Eija Valanne soitti minulle aamupäivällä. Hän uutisoi, että sosiaalityöntekijät Tarja Väänänen ja Taru Korpi olivat käyneet kuulemassa lasta. Rehtori oli ollut mukana "turvallisena aikuisena", lapsen tukena.

Rehtori perusteli läsnäoloaan sillä, että Tarja Väänänen oli kuuluttanut kuinka minä haluan, että hän on mukana tilaisuudessa, istumassa lapsen tukena. Tantat eivät ilmoittaneet minulle, kun he yhtäkkiä muuttivat kuulemispäivän jo seuraavan päivän aamuksi.  


Minä parahdin: "Nyt ne tantat jymäyttivät sinua!"

Olin puhunut edellispäivänä selväksi sen, että kuulemiseen lähtee asianajaja, ei rehtori. Väänänen nimittäin itse ehdotti minulle rehtori Eija Valanteen kutsumista. 

Minulla ei ole mitään Valannetta vastaan, mutta hänen kokonaisnäkemyksensä lapsen asiasta on heiveröinen. Rehtorikaan ei siten voi olla mikään kivijalka lapselle tässä elämäntilanteessa.


maanantaina, huhtikuuta 13, 2015

Eva Salomaa, kysy ohjeistus sossutantoilta!

Johtajaylilääkäri Eva Salomaa pyytänee Rovaniemen kaupungin lastensuojelua laatimaan säännöt, millä tavoin ja missä määrin potilas saa kysellä omasta erikoissairaanhoidostaan. Salomaahan on jo Lapin Kansassa (3.4.2015) kuuluttanut, kuinka on ihan kohtuullista, jos Lapin keskussairaalan potilas saa sairaalasta peräänsä eri viranomaisia massiivisen julkishallinnon eri lokeroista. 

Tähän poimimani pätkä Hanne-Mari Seppälän kirjoittamasta lastensuojeluilmoituksesta todistaa, että erikoissairaanhoidon pitää kääntyä pikimmiten lastensuojelun tanttojen puoleen.

Ehkä erikoissairaanhoidossa ei oma äly riitä hallinnoimaan omaa tehtäväkenttää.

Suosikkini kaikista hupsuista väitteistä, joita sosiaalityöntekijä (kirurginen ja naistentaudit, mutta EI syöpätaudit) Hanne-Mari Seppälä laukoo lastensuojeluilmoituksessaan, on tämä kohta.

Tuhma potilas kyselee lääkkeistä ja hoidoista. Onhan se törkeää.

Eva Salomaa kysypä ohjeet lastensuojelusta kuinka potilas voi kysellä hoidoistaan! photo Seppala Hanne-Mari runoilee.jpg
Älä kysele perustietoja solunsalpaajista Lapin keskussairaalan (LKS) syöpäpoliklinikalla.



Rouva vaatii tieteellisiä julkaisuja lääkkeistä.  

Tieteellisiä julkaisuja? 

Kuka ehtii kahlata englanninkielisiä kansainvälisiä lääketieteellisiä artikkeleita. Potilas tulee sairaalaan luottaen siihen, että tuollainen eri lääkkeiden (eli tässä sytostaattien, solunsalpaajien) vertailu on jo tehty. Sairaalassa työskentelee ammattihenkilökunta sitä varten.

Sen sijaan olen ollut aina hyvin kiinnostunut kaikenlaisesta tilastotiedosta. Kaikkialla muualla yhteiskunnassa asioita verrataan tilastojen avulla. Lääke"tieteessä" eli minun tapauksessani syöpähoidoissa ei ole saatavilla minkäänlaista vertailutietoa siitä, kuinka eri sytostaatit purevat.

Solunsalpaajista tarjotaan vain ne tiedot, jotka rohdon valmistaja on armollisesti suostunut toimittamaan suomalaiselle erikoissairaanhoidolle. Lääkevalinnat tehdään siis täysin ylikansallisen lääketeollisuuden ehdoin.

Kun onkologi määrää syöpäpotilaalle uuden solunsalpaajan, hän kysyy potilaalta minkä näistä vaihtoehdoista valitset. Parhaimmillaan hänellä on vaikkapa neljä eri vaihtoehtoa. Valinnat olen tehnyt lopulta sen mukaan, mistä myrkky on valmistettu. Marjakuusi kuulosti kivalta, merisiili oli tosi jännä.

Potilaalle syntyy typertynyt olo. Muualla elämässä valintojen perustaksi on saatavana vanhanaikaisesti perustietoa, mutta ei suomalaisessa erikoissairaanhoidossa.

 photo LKS syopapoliklinikka_1.jpg
Tällainen meininki on Lapin keskussairaalan syöpäpoliklinikalla.


Kun kysyn lisätietoja eri myrkyistä, sairaanhoitaja joutuu lähes paniikkiin. Hoitaja sopertaa, että netistä voi löytyä jotain, kuten "tieteellisiä artikkeleita". - Täh? Onpa tehokasta tiedonhankintaa!

Siksi on sopimatonta, jos potilas kysyy lääkkeistä. Ei niistä saa kysyä, koska kukaan ei osaa poliklinikalla vastata.

Vaatii tilastoja rintasyöpäkuolleisuudesta.

Jostain syystä Hanne-Mari Seppäläkin lähtee hämmentävästi elämöimään kuolemalla, kun hän tarkastelee syöpää. Syöpä ja kuolema ovat kovin eri asioita. En kytke niitä mielessäni yhteen. Kuolema ei yksinkertaisesti vaivaa minua, kuten näyttää vaivaavan vaikkapa Hanne-Mari Seppälää.

Luvut kuolleisuudesta toki kertovat paljon nekin, mutta sairasta kiinnostaa aina paraneminen. Kuinka juuri tämä sytostaatti on toiminut suurissa potilasmassoissa, kuinka aine on parantanut.

Kuolemaa työnnetään myös lapseni elämään. Erikoista on, että erityisopettaja on koulussa syöttänyt lapselleni manipulatiivista kuolemapuhetta. Olen pahoittanut mieleni tästä. 

Kyseinen erityisopettaja ei opeta lapselleni juuri mitään; keskiviikkoisin hän kuulemma pitää koko luokalle äidinkielen tunteja.

Meidän perheessämme kuolema ei ole mikään puheenaihe. Se ei myöskään herätä minussa potilaana pelkoa. En ruikuta syöpäpoliklinkan hoitohenkilökunnalle omia kauhukuviani. Sairaus on vain sivujuonne elämässäni, ei koskaan pääasia.

Moni kai pelkää kuolemaa. Mutta omia pelkoja ei saa projisoida toisiin.

sunnuntaina, huhtikuuta 12, 2015

Hanne-Mari Seppälä kirjoitti hallinto-oikeudelle

Hanne-Mari Seppälä (sosiaalityöntekijä) kertoo photo Hanne-Mari Seppala skitso.jpg
Hanne-Mari Seppälä kuvailee syöpäpoliklinikan potilasta kovin sanoin, vaikka Seppälä ei ole koskaan häntä tavannut.




Syöpäpoliklinikan (LKS) lastensuojeluilmoitus lähtee liikkeelle tapauksesta, jonka pystyn tunnistamaan. Teksti haisee puhtaaksipesemiselle.

Onkologi eli syöpätautien erikoislääkäri sanoi minulle perjantaina (tammi-helmikuu 2015), että ensi viikolla hoitaja soittaa sinulle. Se oli tärkeä puhelu, koska minulle vaihdettiin uusi sytostaatti. Hoitajan piti järjestellä kanssani asiaa, eli esimerkiksi kertoa millaisesta sytostaatista on kyse ja miten sitä otetaan.

Kului viikkoja, eikä puhelua koskaan tullut. Soitin syöpäpoliklinikalle lyhyen palautepuhelun, jossa kerroin että olen jo useita viikkoja odottanut hoitajan puhelua. Puhelimeen taisi sattua tuolloin nuori hoitaja, joka rupeaa säännönmukaisesti väittelemään potilaan kanssa. Eli se ihan yksinkertainen viesti, joka potilaalla on puheenaiheena, uhkaa hukkua joutavaan tinkaamiseen. 

Puhuin äskettäin osastonhoitaja Arja Lahdenperä-Jokelalle tästä häiriötekijästä, että ei kai tarkoitus ole ryhtyä verbaalisiin kisoihin, kun potilaalla on asiana vain eteenpäin välitettävä viestinsä.

Kului taas muutama  päivä. Sitten puhelin pirahti pari kertaa lyhyen ajan sisällä, samana päivänä. Puhelimeni oli äänettömällä, koska olin tuolloin seuraamassa yleisötilaisuutta. Se oli poikkeuksellista minulle; yleensä vastaan heti ensimmäisellä hälytyksellä. Olen nopea. Puhelin on aina lähellä.

Odotin, että tottakai hoitaja soittaa seuraavana päivänä, kun ei saanut minua nyt virka-aikaan kiinni. Ei soittanut.

Pyysin tästä viivyttelystä kirjauksen potilaspapereihini. Onkologi sattui lukemaan sen minulle puhelimessa erään toisen asian yhteydessä. Kirjaus oli tehty mielestäni hyvin.

Syöpäpotilaan sytostaatti- eli solunsalpaajahoitoihin ei saa tulla tällaista katkosta. Jonkun hoitajan hitaus vei minulta hoidon ainakin kuukaudeksi. Suorituspaineet ovat meidän julkisissa palveluissamme, myös kalliissa erikoissairaanhoidossa, vähäiset. 

Syöpäpoliklinikka ei kuormita työntekijöitä, kiire ja potilastulva eivät vaivaa. Työtä tehdään vain virka-aikaan, arkisin viitenä päivänä viikossa. Henkilökuntaa on aina enemmän paikalla kuin potilaita.

Tilasin tällä viikolla potilasasiamiehen kautta itselleni kaikki meidän perheen potilasasiakirjat Lapin keskussairaalasta. Sieltä pitäisi selvitä, kuka hoitaja jätti minulle soittamatta (kenen takia hoitoni käynnistäminen viivästyi). Papereista selviää paljon muutakin; tilasin tietysti myös lokitiedot.

Vainoharhainen. Kuvittelee, että kaikki haluavat hänelle pahaa.

Hanne-Mari Seppälä on kiihdyttänyt tässä itsensä tarkoitushakuisiin fantasioihin. Melkoista psyyken diagnosointia! Kukaan, joka tuntee miten julkishallinnon koneisto toimii, ei koskaan anna pienintäkään vinkkiä siitä, että olettaisi maailman haluavan hänelle pahaa. Se on aivan ääliömäinen virhe. On selvää, että tuollaista fantasiaa käytettäisiin välittömästi ihmistä vastaan, jos joku haluaisi.

Kiihtyy puhelimessa aggressiiviseen käytökseen.

Mitähän Hanne-Mari Seppälä mahtaa tässä tarkoittaa? Koskaan en ole ketään hoitajaa haukkunut, en puhelimessa enkä muutenkaan. Väittelyä syntyi sen tinkaamiesherkän sairaanhoitajan kanssa siitä, onko hoitaja minulle soittanut vai ei. Jouduin toistelemaan, että ei ole soittanut. Hoitaja jankutti: "Meiltä soitetaan aina." No ei tuo ole mikään selitys eikä puolustus. 

Lopputulos ratkaisee.

Hanne-Mari Seppälä on kirjoittanut lastensuojeluilmoituksen alusta loppuun siten, että kohdeyleisö on Pohjois-Suomen hallinto-oikeus. Lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä Kaisa-Maria Rantajärvi on jättänyt hakemuksen huostaanotosta hallinto-oikeuteen. 

Nopeaa toimintaa.

Potilas, jota syöpäpoliklinikka tässä mustamaalaa, oli tarkoitus jättää täysin pimentoon, koska ilmoitus merkittiin SALAISEKSI.

 photo Eva Salomaa LKS syopapoliklinikka.jpg
Lapin keskussairaalan syöpäpoliklinikan potilaat eivät tiedä, kuinka heitä mustamaalataan. Tässä dokumentti siitä.



Johtajaylilääkäri Eva Salomaa (LKS) oli välittömästi valmis lähtemään mukaan tähän muilutukseen - hän on ottanut lastensuojeluilmoitukseen kantaa, mutta ei selvästikään tunne tapaustani eikä lastensuojelun hallinnonalaa. Eva Salomaa on pihalla kuin ruosteinen lehtiharava. On härskiä puuttua asiantuntemattomana asioihin. Pitäisi aina tietää, ei lähteä mielikuvittelemaan. 

Potilasturva on vaarassa Lapin keskussairaalassa.

lauantaina, huhtikuuta 11, 2015

No onpa hankala potilas

Lapin keskussairaalan (LKS) sosiaalityöntekijä Hanne-Mari Seppälä allekirjoitti 25.2.2015 lastensuojeluilmoituksen, jonka kyhäämiseen oli vedetty mukaan syöpäpoliknikka. Seppälä rakentaa ilmoituksessa psyykkistä diagnoosia syöpäpoliklinikan potilaasta, syöpää sairastava äidistä. Ilmoitus on juhlallisesti merkitty salattavaksi.

Potilas sai sen kuitenkin käteensä, pikku viiveen jälkeen.

Ja heti alkoi tapahtua. Rovaniemen kaupungin lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä Kaisa-Maria Rantajärvi on lähtenyt hakemaan lapsen huostaanottoa hallinto-oikeudesta. Jotta hämmästynyt äiti vaiennettaisiin, Rantajärvi hakee lapselle myös edunvalvojaa. LKS:n syöpäpoliklinikan lastensuojeluilmoitus olisi siis tilaustyö, Rantajärven omaa projektia varten.

Julkaisen syöpäpoliklinikan lastensuojeluilmoituksen pieninä paloina. Tässä ensimmäinen niistä.

Kaisa-Maria Rantajarvi Hanne-Mari Seppala photo LKS syopapoliklinikka.jpg
Sosiaalityöntekijä Hanne-Mari Seppälä kirjoittaa lastensuojeluilmoituksessa hurmatakseen hallinto-oikeuden tuomarin. 



Rouva siis haluaa hoitoja, mutta ei tule varatuille ajoille. Tämä on tyypillistä kirjaustyyliä, jolla sosiaalityöntekijät kirjoittelevat lastensuojelun asiakaspapereihin. En mennyt "varatuille ajoille", jotka olivat röntgen ja laboratorion verikoe.

Minä olen tämän alkuvuoden aikana sairastanut kaksi influenssaa peräkkäin, ensimmäinen kesti kaksi viikkoa (uutistenkin mukaan se kestää 14 vuorokautta) ja toinen kolme viikkoa. Influenssa on oireidensa takia pahempi tauti kuin syöpäni. Se aiheutti molemmilla kerroilla hirvittävät lihassäryt, jotka kulkivat pitkittäin esimerkiksi säärissä. Influenssa väsyttää, se vie voimat, päätä särkee, pientä kuumetta, ruokahaluttomuutta... Kipujen takia nukkuminen oli huonoa.

Ja se tarttuu. Uutiset ovat kertoneet, että tänä talvena influenssarokote on osoittautunut tehottomaksi.

Niinpä LKS:n röntgen ymmärsi oikein hyvin, että en tule kuvaukseen, koska olen sairas. Influenssa oli tuolloin vieläpä pahimmassa vaiheessa. Peruin siis ajan puhelimitse.

Minulla on näyttöä peräti kohta jo kahden vuoden ajalta, että olen "sitoutunut" hoitoihin (lue: sytostaatteihin). Sytostaatit ovat olleet lähes ainoa "hoito", jota olen saanut syöpäpoliklinikan potilaana siitä lähtien kun jäin sairauslomalle. Pikku mausteena on ollut ns. kalsiumpiikki (oma nimitykseni), joka pistetään syöpäpolilla muutaman viikon välein.

Niin sitoutunut olen ollut näihin sytostaatteihin eli kemotepiaan, että nyt on käytössä on viides sytostaatti. 

Olen saanut kemoterapiaa yhtäjaksoisesti huhtikuun lopusta 2013 lähtien. Olen kestänyt sytostaatteja hyvin. 

Hanne-Mari Seppälä runoilee photo Hanne-Mari Seppala rouva.jpg
Hanne-Mari Seppälä kertoo tässä kuinka rouva VAATII hoitoa. Ristiriitaista.


Ja muuten, mistä lähtien ihan selvät potilasasiat ovat alkaneet kuulua lastensuojelun tehtäväkenttään? Tarkoitan, että nuo väitteet, joita Hanne-Mari Seppälä tuossa hehkuttaa, nehän ovat erikoissairaanhoidon alaa, potilaille on lujasti turvattu oikeus päättää asioistaan ihan itse.


perjantaina, huhtikuuta 10, 2015

Sairaus kiihottaa korppikotkia

Hanne-Mari Seppälä ei ole ollut työpaikalla viime viikkoina. Sijainen hoitaa.
Hanne-Mari Seppälä sai jostain päähänsä tehdä lastensuojeluilmoituksen syöpäsairaasta äidistä. Mistä se idea tuli, se on helppo jäljittää. Lapin keskussairaalan sosiaalityöntekijä Hanne-Mari Seppälä teki tilaustyön.



Seppälä kirjoitti lastensuojeluilmoituksen komeasti koko syöpäpoliklinikan nimissä. Se oli läpinäkyvä yritys huijata. Seppälä oli saanut yhteistyökumppanikseen jonkun hyväuskoisen hoitajan, joka ei ole ollut syöpäsairaan äidin hoitaja. 

Kyseinen sairaanhoitaja ei tunne äitiä, josta hän ilmoituksen teki, eikä varsinkaan lasta, jota ilmoituksella suojellaan. 

Hoitaja oli lopulta hyvin vähän kiinnostunut lapsesta. Hän ei halunnut tietää, onko huoleen ollut oikeasti aihetta.

Lapin keskussairaalan syöpäpoliklinikan hoitajaa ei kiinnosta tietää onko hänen huolelleen perusteita.


Älypääkaksikko ei tiennyt edes lapsen etunimeä.



Erikoista on, että lastensuojeluilmoitus oli merkitty salaiseksi. Siitä ei ollut tarkoitus kertoa äidille mitään. Onko joku joskus edes kuullut lastensuojeluilmoituksesta, joka salataan?





Laitonta taas on se, että myös ilmoituksen tehneen sairaanhoitajan nimi on salattu. Viranomaisen on aina kerrottava nimensä. Sosiaalityöntekijä Hanne-Mari Seppälän nimi ei riitä.




Kaikkia on hämmästyttänyt se, että Seppälä ei ole syöpäpoliklinikan oma sosiaalityöntekijä. Hän on oikeasti sossuna kirurgisella ja naistentaudeissa ja synnytyksissä. Syöpäpoliklinikalla on kaksi omaa sosiaalityöntekijää, joista varmasti ainakin toinen on tavattavissa ja työpaikalla, jos toinen on lomalla tai sairaana. 

Hämmentävää.



Äiti ei ole koskaan tavannut Hanne-Mari Seppälää. Sen sijaan äiti on kyllä tavannut Rovaniemen kaupungin lastensuojelun johtajan Kaisa-Maria Rantajärven. Äiti hankki Rantajärvelle vakavan huomautuksen eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinilta vuonna 2012. Rovaniemi pääsi huomautuksen vuoksi uutisaiheeksi valtakunnan mediassa. 

Rantajärvi toivoo samaa näköjään tälläkin kertaa. Hän on nyt retkellä, jossa henkilökohtaiset intohimot ja halut vievät häntä. Siihen hän käyttää palkallista työaikaa. 

Lastensuojelun hallinnonalalla ei näköjään ole mikään hoppu suojella paikkakunnan lapsia, vaan puuhata ihan omia juttuja, mistä keski-ikäinen sosiaalirouva saa virikettä elämään.



Ilmoituksen syöpäsairas äiti olen minä. Olen keskustellut paljon eri ihmisten kanssa tästä lastensuojeluilmoituksesta. 

Heti, kun olin saanut ilmoituksen vihdoinkin luettavakseni, soitin syöpäpoliklinikkaa johtavalle syöpälääkärille eli onkologille. Kuulin, kun pomppasi yllätyksen takia tuolistaan (puhutaan myös ns. paskahalvauksesta). Hän ei ollut kuullut mitään tästä hankkeesta. Hän olisi välittömästi soittanut ilmoituksen allekirjoittaneelle Hanne-Mari Seppälälle. Kerroin, että Seppälä ei ole ollut työssä, on sairauslomalla, jonka pitäisi päättyä ensi maanantaina. No, ei päättynyt. 

Seppälä on samalla sairauslomalla edelleen. En ole voinut kuulla ja puhuttaa häntä lainkaan. Vielä.



Ilmoitustekstissä viitataan juhlallisesti syöpälääkäriin. Totuus on, että onkologi sanoi poistattavansa tekstistä viittaukset häneen. 





Ilmoitus antaa ymmärtää, että koko hoitohenkilökunta olisi tekstin takana. - Alhainen manipulointiyritys. Tiedän mainita nimeltä muutaman hoitajan, jotka eivät ole tienneet tästä ilmoitusprojektista mitään.

Ja kyse on sentään tiiviistä työyhteisöstä. Työaikakin on kaikilla on sama. Syöpäpoliklinikka on avoinna vain arkisin virka-aikaan.

*   *   *   *   *   *   *   *   *

Lapin Kansa kertoi tapauksestani pitkänäperjantaina. Koko sivun kokoinen lehtijuttu aiheutti mylläkän internetissä, se keräsi historiallisen paljon kommentteja Lapin Kansan verkkosivuilla. Aihepiiri selvästi kiinnostaa ihmisiä. (Tässä vinkki toimituksille.) Jutun kirjoitti toimittaja Maria Syvälä.


Jatkan tästä aiheesta myös tuoreemmassa kirjoituksessani (11.4.2015).


torstaina, helmikuuta 12, 2015

Vilja Eerikan oma sossu hassuttaa

Vilja Eerikan "oma sossu" eli lastensuojelulain mukainen lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä jutteli poliisille kuulustelussa ihan hassuja.

* * * * * * * * * * * * * *

 

KUULUSTELIJA: Tunnetko Touko Tarkin äidin?

VIRANOMAINEN: Olen tavannut, mutten tunne häntä varsinaisesti.

K: Tiedätkö hänen ammatillisen taustan?

V: Minulle on kerrottu muistaakseni kesällä 2010, että hän on sosiaalisihteeri tai vastaava [Uudellamaalla sijaitsevassa kunnassa].



* * * * * * * * * * * * * *


 

"Sosiaalisihteeri!" Heh, heh. Missä työskentelee sosiaalisihteereitä enää nykyään? Joissakin järjestöissä ehkä?


Hupsu ilmaus on myös tuo "minulle on kerrottu". Aivan kuin tieto olisi tullut vain oman viraston sisältä. En voi uskoa, että silloinen Askolan kunnan perusturvajohtaja Marja-Lea Tarkki ei olisi tehnyt hyvin selväksi sen, kuinka asiallinen ja ammattimainen näkökulma hänellä on pojantyttärensä asioihin.


Lapsen oma sosiaalityöntekijä tuskin halusi enää tuossa vaiheessa "tuntea" mummo Tarkkia.


Oikeusministeriön selvitys kahdeksanvuotiaan kuolemasta huomauttaa, että Eerikan asiakkuuden hoidossa merkitsi se, kuka tunsi kenet.


*  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  * 

Tällä viikolla käynnistyneen virkarikosoikeudenkäynnin syytteet ja teonkuvaukset löytyvät esimerkiksi vanhemmat.comista.