lauantaina, huhtikuuta 11, 2015

No onpa hankala potilas

Lapin keskussairaalan (LKS) sosiaalityöntekijä Hanne-Mari Seppälä allekirjoitti 25.2.2015 lastensuojeluilmoituksen, jonka kyhäämiseen oli vedetty mukaan syöpäpoliknikka. Seppälä rakentaa ilmoituksessa psyykkistä diagnoosia syöpäpoliklinikan potilaasta, syöpää sairastava äidistä. Ilmoitus on juhlallisesti merkitty salattavaksi.

Potilas sai sen kuitenkin käteensä, pikku viiveen jälkeen.

Ja heti alkoi tapahtua. Rovaniemen kaupungin lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä Kaisa-Maria Rantajärvi on lähtenyt hakemaan lapsen huostaanottoa hallinto-oikeudesta. Jotta hämmästynyt äiti vaiennettaisiin, Rantajärvi hakee lapselle myös edunvalvojaa. LKS:n syöpäpoliklinikan lastensuojeluilmoitus olisi siis tilaustyö, Rantajärven omaa projektia varten.

Julkaisen syöpäpoliklinikan lastensuojeluilmoituksen pieninä paloina. Tässä ensimmäinen niistä.

Kaisa-Maria Rantajarvi Hanne-Mari Seppala photo LKS syopapoliklinikka.jpg
Sosiaalityöntekijä Hanne-Mari Seppälä kirjoittaa lastensuojeluilmoituksessa hurmatakseen hallinto-oikeuden tuomarin. 



Rouva siis haluaa hoitoja, mutta ei tule varatuille ajoille. Tämä on tyypillistä kirjaustyyliä, jolla sosiaalityöntekijät kirjoittelevat lastensuojelun asiakaspapereihin. En mennyt "varatuille ajoille", jotka olivat röntgen ja laboratorion verikoe.

Minä olen tämän alkuvuoden aikana sairastanut kaksi influenssaa peräkkäin, ensimmäinen kesti kaksi viikkoa (uutistenkin mukaan se kestää 14 vuorokautta) ja toinen kolme viikkoa. Influenssa on oireidensa takia pahempi tauti kuin syöpäni. Se aiheutti molemmilla kerroilla hirvittävät lihassäryt, jotka kulkivat pitkittäin esimerkiksi säärissä. Influenssa väsyttää, se vie voimat, päätä särkee, pientä kuumetta, ruokahaluttomuutta... Kipujen takia nukkuminen oli huonoa.

Ja se tarttuu. Uutiset ovat kertoneet, että tänä talvena influenssarokote on osoittautunut tehottomaksi.

Niinpä LKS:n röntgen ymmärsi oikein hyvin, että en tule kuvaukseen, koska olen sairas. Influenssa oli tuolloin vieläpä pahimmassa vaiheessa. Peruin siis ajan puhelimitse.

Minulla on näyttöä peräti kohta jo kahden vuoden ajalta, että olen "sitoutunut" hoitoihin (lue: sytostaatteihin). Sytostaatit ovat olleet lähes ainoa "hoito", jota olen saanut syöpäpoliklinikan potilaana siitä lähtien kun jäin sairauslomalle. Pikku mausteena on ollut ns. kalsiumpiikki (oma nimitykseni), joka pistetään syöpäpolilla muutaman viikon välein.

Niin sitoutunut olen ollut näihin sytostaatteihin eli kemotepiaan, että nyt on käytössä on viides sytostaatti. 

Olen saanut kemoterapiaa yhtäjaksoisesti huhtikuun lopusta 2013 lähtien. Olen kestänyt sytostaatteja hyvin. 

Hanne-Mari Seppälä runoilee photo Hanne-Mari Seppala rouva.jpg
Hanne-Mari Seppälä kertoo tässä kuinka rouva VAATII hoitoa. Ristiriitaista.


Ja muuten, mistä lähtien ihan selvät potilasasiat ovat alkaneet kuulua lastensuojelun tehtäväkenttään? Tarkoitan, että nuo väitteet, joita Hanne-Mari Seppälä tuossa hehkuttaa, nehän ovat erikoissairaanhoidon alaa, potilaille on lujasti turvattu oikeus päättää asioistaan ihan itse.